Ihmisyys ja yhteisöllisyys resilienssin ytimessä

(2 min)

Avaan tässä artikkelissa muutamia näkökulmia, pohdintaa ja merkityksiä inhimillisestä resilienssistä, niin yksilö, yhteisö, organisaatio sekä ekosysteemitasolla.

Käsitettä resilienssi voidaan esimerkiksi Poijulan (ym. 2022) mukaan käyttää puhuttaessa erilaisista dynaamisista systeemeistä ja niiden toiminnasta, kuten

• yksilöistä
• yhteisöistä
• organisaatioista
• ekosysteemeistä (yksilöt, yhteisöt, organisaatiot, verkostot, kumppanuudet, teknologia...)
• tietokonejärjestelmistä (Poijula ym. 2022)

Resilienssin moniuloitteisuus on havaittavissa sen useista eri määritelmistä, jotka kuvaavat saman ilmiön eri osa-alueita. Löysin resilienssille useita toisiinsa liittyviä määritelmiä ja yhteyksiä, joissa sitä käytetään. Hyvönen, Juntunen, Mikkola, Käpylä, Gustafsberg, Nyman, Rättilä, Virta, Liljeroos (2019, 14) kuvaavat resilienssiä esimerkiksi häiriötilanteen kielteisten vaikutusten sietämisenä, kestämisenä ja niistä palautumisena, mutta myös sopeutumisena akuutin kriisin jälkeiseen uuteen tilanteeseen.

Poijula (2022) kuvaa resilienssiä esimerkiksi

· kykynä sopeutua onnistuneesti toimintaa, elinkykyisyyttä tai kehitystä uhkaaviin häiriöihin,

· normaalina kehityksenä sekä kykynä ylläpitää toimintakykyä haastavissa olosuhteissa,

· palautumisena aiempaa tehokkaampana toimintaan

· ja myös joustavuutena ja pärjäävyytenä. (Poijula ym. 2022, 17–19)

Resilienssikyvyn avulla voidaan mennä kohti toivottua tulevaisuutta (Poijula 2022, 17)

Organisaatioiden toiminta ja johtaminen ovat murroksessa. (Valtiolla.fi (n.d. -a) Lyhyen aikavälin tavoitteet eivät välttämättä takaa menestystä pidemmällä aikavälillä ja pienikin muutos voi sysätä liikkeelle suuria muutoksia. Resilienssikyky rakentuu myös tarpeenmukaisista (positiivisista) selviytymismekanismeista sekä -strategioista (COPING). Vääränlaiset selviytymismekanismit eivät vie kohti toivottua tulevaisuutta, vaan murentavat kykyä menestyä. (Budimir, Probst, & Pieh 2021, 17; Algorani & Gupta 2023)

Resilienssi itsessään sisältää mahdollisuuden oppimiseen ja muutokseen, mutta on vielä niitäkin laajempi vuorovaikutteinen kokonaisuus. Krisse Lipposen(PERMA-malli, Valtiolla.fi (n.d. -b))mukaan ihmissuhteet, aito ja merkityksellinen yhteys muihin, yhteistyö, auttaminen ovat resilienssikyvyn ytimessä. Tarvitsemme muita selvitäksemme toimintaympäristömme muutoksista ja haasteita, sillä resilienssi ei ole pelkkää yksilöllistä sinnikkyyttä, lannistumattomuutta tai huippulahjakkuutta (esim. Poijula 2022, 19).

Palautumista kriisiä edeltävälle toimintakyvyn tasolle voidaan edistää tukemalla toipumista ja hyvinvointia. Positiivisen ajattelun harjoittelu, toimijuuden vahvistaminen ja sosiaalisen tuen rooli ovat tärkeitä tuettaessa mielenterveyttä ja näin ollen myös resilienssiä. (Poijula ym. 2022, 17–20; Budimir, Probst, & Pieh 2021, 17)

"Resilientti ihminen tai yhteisö pärjää arjen haasteista, stressistä tai muutoksista huolimatta. Resilienssi syntyy vuorovaikutuksessa." (Mieli Ry 2024)

Yhteissäätely ja vuorovaikutus

on tärkeä osa yhteisöllistä resilienssiä eli kykyä selviytyä ja palautua muutoksista (COPING). Globaalin toimintaympäristömme muutos jatkuvaa, nopeampaa ja ennakoimattomampaa ja luottamuksen rakentaminen voi olla haastavaa. Monimutkaisten ongelmien ratkaisemiseen tarvitaan yhteisöissä joustavuutta, kollektiivista luovuutta, auttamiskulttuuria, jaettua johtajuutta ja jatkuvaa yhteisöllistä oppimista (Hakkarainen 2017). (Valtiolla.fi (n.d. -a); Poijula 2022, 17–20; Hakkarainen 2017; Hakkarainen 2000; Anttila 2011)

Resilienssiä voidaan vahvistaa luomalla turvallista sekä traumainformoitua kulttuuria, jolloin on mahdollista esimerkiksi keskustella asioista avoimesti ja rakentavasti monista eri näkökulmista, tulla kohdatuksi, arvostetuksi ja hyväksytyksi kokonaisena ihmisenä ja saada myös apua ja tukea. Kun kohtaamme toisemme arvostavasti sekä hyväksyvästi, voimme olla avoimempia myös omista kokemuksistamme. Tunteiden ja kokemusten käsittely auttaa muutoksista palautumisessa. (Sarvela 2023; Arendt 2002; Mieli Ry 2024)

Resilienssi on myös kehollinen kokemus

Ihminen on systeeminen kokonaisuus eli kehomieli, joka on myös suhteessa toimintaympäristöönsä sekä aiempiin kokemuksiinsa. Aiemmat kokemuksemme sekä toimintaympäristön muutokset vaikuttavat siihen, miten asiat koemme. Kehossamme on tallentuneena tietoa, josta emme välttämättä edes itse ole tietoisia. Jokainen kokemuksemme on siis myös kehollinen. (Salmela & Ala-Keskinen 2022)

Kokemustemme erilaisuus sekä sen vuoksi myös käyttäytymisemme voivat haastaa tai jopa estää yhteistyötä - dialogia, auttamista, yhteisen ymmärryksen luomista ja yhdessä tekemistä erilaisista lähtökohdista. Hermostomme reagoi nopeammin, kuin looginen ajattelumme. Usein voi olla haastavaa kohdata muutoksia, poistua tutusta ja turvallisesta tai antaa tilaa uteliaalle luovalle havainnoinnille ja uusien näkökulmien näkemiselle. Törmin (2017;2019) mukaan hermoston toimintaa ymmärtämällä voidaan rakentaa parempaa toimintakulttuuria, vähentää hermostoa kuluttavaa toimintaa ja luoda suojelevaa suhdetta itseen ja toisiin. (Törmi 2017; 2019)

Tunteemme kumpuavat kehomielestämme, joka on pinnan alla olevaa näkymätöntä tietoa. Tieto on enemmän kuin pelkkää informaatiota ja oppiminen paljon muutakin kuin informaation sisäistämistä. Omien tunteiden tunnistaminen voi olla usein varsinkin haastavissa tilanteissa vaikeaa ja niistä puhuminen tai johtaminen resilienssiä edistävään toimintaan on vieläkin vaikeampaa. Kehollinen turvattomuuden tunne voi jopa käynnistää alitajuisen puolustus, hyökkäys tai jähmettymisreaktion (autonominen hermosto). Jos emme pysty olemaan yhteydessä itseemme, niin meidän voi olla vaikeaa olla yhteydessä toisiin. (Törmi 2017; 2019) Myös ympäröivä kulttuurimme vaikuttaa siihen, miten tunnemme tai käyttäydymme. (Hakkarainen, Lonka & Lipponen 2004)

Ratkaisukeskeisen kuvataideterapian (Solution focused art®) menetelmien avulla 

voidaan vahvistaa esimerkiksi itsetuntemusta, tietoisuustaitoja, hermoston säätelyä, turvallisuuden kokemusta, kehittää myös kulttuuria sekä mahdollistaa oppimista. Luomalla kehollisesti turvallista tilaa voidaan luoda tilaa myös selkeämmälle ajattelulle, paremmalle päätöksenteolle, vuorovaikutukselle, yhteistyölle sekä myös luovuudelle. Osaavan ohjaajan tai terapeutin avulla menetelmiä voidaan hyödyntää turvallisesti ja vaikuttavasti. Prosessin vaikuttavuus syntyy osaavan ohjaajan tai terapeutin sekä asiakkaan välisessä vuorovaikutussuhteessa. (Salmela & Ala-Keskinen 2022; THL 2024)

Anniina Rönkä Art & Design 

Mahdollistan hyvinvointia ja oppimista soveltavan taiteen keinoin.

LÄHTEET:

Algorani EB, Gupta V. Coping Mechanisms. 2023 Apr 24. In: StatPearls [Internet]. Treasure Island (FL): StatPearls Publishing; 2025 Jan–. PMID: 32644457. National Institutes of Health (NIH), USA. Viitattu 17.2.2025. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK559031/

Anttila, E. 2011. Taiteen tieto ja kohtaamisen pedagogiikka. Teoksessa Eeva Anttila (toim.) 2011. Taidepedagogiikan polkuja ja risteyksiä. Teatterikorkeakoulu. Edita Prima Oy, Helsinki. Viitattu 13.11.2021. Taiteen tieto ja kohtaamisen pedagogiikka (uniarts.fi) https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-9765-64-5

Budimir, S., Probst, T., & Pieh, C. (2021). Coping strategies and mental health during COVID-19 lockdown. Journal of Mental Health, 30(2), 156–163. Viitattu 17.2.2025. https://doi.org/10.1080/09638237.2021.1875412 

Hakkarainen, K. (2017). Kollektiivinen luovuus, yhteisöllinen oppiminen ja itsensä ylittäminen. Aikuiskasvatus, 37(1), 47–56. Viitattu 16.2.2025. https://doi.org/10.33336/aik.88397

Hakkarainen, K. 2000. Oppiminen osallistumisen prosessina. Aikuiskasvatus, 20 (2), 84–98. Artikkeli pohjautuu Etienne Wengerin teokseen Communities of Practice: Learning, Meaning and Identity (Cambridge University Press, 1998). Viitattu 22.9.2021. https://doi.org/10.33336/aik.93274

Hakkarainen, K., Lonka, K. & Lipponen, L. 2004. Tutkiva oppiminen: Järki, tunteet ja kulttuuri oppimisen sytyttäjinä. Helsinki: WSOY. Hakkarainen, Lonka, K., & Paavola, S. (2008) Verkostoälykkyys: Välittynyt näkökulma älykkyyden tutkimiseen. Teoksessa Virkkunen, J. & Engeström, R. (toim.) Kulttuurinen välittyneisyys toiminnassa ja oppimisessa (117–155). Toiminnan teorian ja kehittävän työntutkimuksen yksikkö, Tutkimusraportteja 11. Helsinki: Yliopistopaino. Hakkarainen, K., Wires, S., Stubb, J., Paavola, S., Pohjola, P., Lonka, K., & Pyhältö, K. (2014). On personal and collective dimensions of agency in doctoral training: Medicine and natural science programs. Studies in Continuing Education, 36, 83–100. DOI: 10.1007/s10902-013-9455–6.

Hyvönen A., Juntunen T., Mikkola H., Käpylä J., Gustafsberg H., Nyman M., Rättilä T., Virta S., Liljeroos J. 2019. Kokonaisresilienssi ja turvallisuus: tasot, prosessit ja arviointi. Valtioneuvoston selvitys ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 17/2019. Viitattu 15.2.2025. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161358/17-2019-Kokonaisresilienssi%20ja%20turvallisuus.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Poijula Soili 2022. Resilienssi - Muutosten kohtaamisen taito. Kirjapaja, Helsinki.

Salmela J. & Ala-Keskinen H. 2022. Ratkaisukeskeisen kuvataideterapian oppikirja. Alfa Partners Academy & Ratkaisukeskeiset taideterapeutit ry.

Sarvela, Kati. "Traumainformoitu lähestymistapa–Siirtymä oikeudenmukaisempaan toipumisen kulttuuriin." Teoksessa Linner-Matikka, J. & Hipp, T.(toim.) Traumainformoitu työote. Jyväskylä: PS-Kustannus (2023): 28-45.

Suomen positiivisen psykologian yhdistys. Positiivinen psykologia. Viitattu 16.2.2025.

https://www.sppy.fi/positiivinen-psykologia/

THL 2024. Taide muutoksen mahdollistajana työelämässä. Viitattu 25.11.2024. https://thl.fi/aiheet/lapset-nuoret-ja-perheet/kehittyvat-kaytannot/kulttuurihyvinvointi-ja-taidelahtoiset-menetelmat/taide-muutoksen-mahdollistajana-tyoelamassa

Valtiolla.fi (n.d. -a) Keskeisiä käsitteitä resilienssistä. Viitattu 20.2.2025. https://www.valtiolla.fi/keskeisia-kasitteita-resilienssista/

Valtiolla.fi (n.d. -b) Luo pohjaa organisaation resilienssille. Viitattu 20.2.2025. https://www.valtiolla.fi/tyokalut/resilienssi/luo-pohjaa/